Historia

Barbetin alkuperämaa on Ranska ja rotuna se on hyvin vanha. Tarkkaa alkuperää ei tunneta, mutta todennäköisesti se polveutuu aasialaisista lammaskoirista ja mahdollisesti varhaisista griffoneista. J.Colyn tekemän pitkäkarvaisten paimenkoirien periytymiskaavion mukaan barbet olisi esiintynyt jo 800-luvulla. Se on kehittynyt atlashuippujen paimenkoirasta (Berger du haut Atlas), joka taas polveutuu etelävenäjän paimenkoirasta (Ovcharca), joka tunnetaan jo rauta-ajalta 1000 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Rotua on joskus kutsuttu myös nimellä Griffon d'Arret à Poil Laineux (laineaux = villava).

Euroopassa oli jo 1300-luvulla useita vesikoiria, joista käytettiin erilaisia nimityksiä. Vaikka barbet ei olisikaan kaikkien vesikoirien kantamuoto, se on melko varmasti lähinnä alkuperäistä tyyppiä. Rodusta on 1500-luvulta lähtien usein mainintoja kirjallisuudessa. Kirjallisuudessa ja taiteessa on viitteitä sekä pieni- että suurikokoisista barbeteista. Suuremmat sopivat paremmin kodin ja karjan vahdiksi, kun taas pienemmät ja keskikokoiset koirat olivat lähinnä lintukoiria. Barbet- ja villakoiranimitystä käytettiin samantyyppisistä koirista. Vaikka barbetia onkin käytetty monien rotujen jalostukseen, se on itse ollut vähällä hävitä sukupuuttoon. Hyvistä ominaisuuksista huolimatta rotu jäi oman onnensa varaan 1800-luvulla ja sen tilalle tulivat siitä kehitetyt rodut.

Vuonna 1894 Ranskassa laadittiin ensimmäinen rotumääritelmä barbetille. Tuon aikaisen barbetin ulkonäkö poikkesi nykyisestä. Rotumääritelmään kirjattiin koiran kyky kulkea metsästäessään vaikeassa maastossa, kuten suolla ja vedessä. Näin muodostui keskikokoinen, voimakas, roteva, älykäs, itsenäiseen työskentelyyn kykenevä, etsivä ja noutava koira.

1980-luvulta lähtien rodun kehityksessä on ollut vallalla kaksi erityyppistä linjaa. Rodun populaation pienuuden johdosta molempien linjojen jalostuksessa käytettiin eri sukulaisrotuja. Toisen linjan edustajat ovat korkeampia ja kiharaturkkisia barbetteja, joita on jalostettu pääasiassa näyttely- ja seurakoiriksi. Toisen linjan edustajat taas ovat kooltaan pienempiä ja turkiltaan laineikkaampia, joiden käyttöominaisuuksiin panostettiin roturisteytyksillä. 2000-luvulla linjoja alettiin risteyttää keskenään. Edelleen barbet-kannassa voi nähdä eri linjojen vaikutuksia, ja osa koirista edustaa melko puhtaasti jompaakumpaa linjaa. Suomeen ensimmäinen barbet on tuotu vuonna 2002 ja tällä hetkellä Suomessa on rekisteröity vajaa kaksisataa barbettia.

Käyttö ja ominaispiirteet

Barbet kuului aikaisemmin FCI ryhmään 7: Kanakoirat, mutta siirrettiin sieltä 80-luvulla ja kuuluu nykyisin FCI ryhmään 8: Noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat. FCI:n rotumääritelmään tehtiin muutoksia viimeksi 29.3.2006 (Ryhmä: 8 FCI:n numero: 105 Hyväksytty: FCI 9.5.2006 SKL-FKK 11.9.2007). Rodun alkuperäinen käyttötarkoitus on vesilintujen metsästyksessä käytettävä koira, joka vesikoirien tapaan noutamisen lisäksi etsii, paikallistaa ja ajaa ylös vesikasvillisuuden sekaan piiloutuneen riistan sekä noutaa ammutun saaliin. Aikoinaan barbetia on käytetty myös metsästäjän ampumien nuolien noutamiseen, samaan tapaan kuin portugalinvesikoiraa. Jopa laivasto on käyttänyt barbeteita noutavina koirina.

Terveys

Barbeteissa, kuten niin monissa muissakin koiraroduissa, saattaa ilmetä erilaisia vikoja tai sairauksia. Lieviä terveydellisiä ongelmia rodussa ovat mm. lievät silmäsairaudet, napatyrä, hammaspuutokset ja purentaviat. Vakavat esiin tulleet perinnölliset sairaudet rodussa ovat epilepsia, kardiomyopatia ja allergia. Lisätietoja terveyteen liittyen löydät täältä