Barbetin paksu ja villava turkki vaatii säännöllistä harjausta tai selvittelyä sormin, jottei se pääse takkuuntumaan ja huopaantumaan. Turkin tarkoitus on suojata koiraa myös kylmissä ja kosteissa olosuhteissa. Yksilöiden välillä turkinlaadussa on eroja. Turkki voi olla hyvin tiivistä kiharaa (kuten espanjanvesikoiralla) tai hiukan laineilevaa (kuten portugalinvesikoiralla). Turkin harjauksessa suosin itse karstaa, joka on pehmeä ja taipuisa, jotta se ei revi turkkia vaan selvittää takut ja poistaa irronneen karvan. Pesuaineita ei kannata käyttää kovin usein, sillä ne kuivattavat turkkia ja ihoa. Barbetin turkki kasvaa jatkuvasti ja siitä ei lähde samaan tapaan karvaa kuten useimmilla koiraroduilla. Lyhyestä turkista karvanlähtöä ei havaitse juuri lainkaa. Pitkästä turkista irtoaa joskus hieman kuollutta karvaa koiran rapsuttaessa itseään. Karva ei tartu juurikaan tekstiileihin, kuten lyhytkarvaisten koirarotujen karvat. Yleensä turkki leikataan lyhyemmäksi trimmauskoneella tai saksilla pari kertaa vuodessa. Turkkia ei muotoilla vaan sen pitää olla luonnollisen näköinen. Lyhyeksi leikattuna turkki on varsin helppo. Turkin karheutuu vanhetessaan ja vasta noin 2-4 vuotiaana turkki on lopullisessa tyypissään. Näyttelyissä turkin tulee olla rodunomainen ja riittävän pitkä karvanlaadun arvostelemiseksi. Pentuturkki kannattaakin leikata heti lyhyemmäksi pariin otteeseen. Lisäksi luppakorvaisen rodun edustajana myös korvien sisäpuoli kannattaa pitää siistinä esimerkiksi nyppimällä, jotta ilmanvaihto korvan sisällä pysyy hyvänä. Korvien puhdistus ja korvakarvojen nyppiminen säännöllisesti ennaltaehkäisee tulehdusten kehittymistä. Nyppimisessä kannattaa käyttää korvapuuteria. Barbeteilla on myös rotuun kuuluva parta, joka on hyvä puhdistaa ruuanjätteistä säännöllisesti.